Taide työvälineenä

Taidetta käytetään niin varhaiskasvatuksessa, toimintaterapiassa kuin aikuissosiaalityössäkin. Mutta mikä kuuluu luovaan toimintaan tai taidekasvatukseen? Luovien toimintojen  pedagogisia mahdollisuuksia käytettynä työvälineenä on paljon. Tavoitteet vaihtelevat hyvin laajasti, luovia toimintoja voidaan käyttää päihteistä toipumiseen, ehkäisemään syrjäytymistä, (Hanna-Maria Vahala, Elämän kevät luovuuden kautta kasvuun, 5) terapian työvälineenä, taideterapiassa, vammaistyössä, (Toim. Tuula Haase, taide kasvun ja kasvatuksen voimavarana, 5) luovuuden ja sponttaaniuden vahvistamiseen, ongelmanratkaisukykvyn parantamiseen, tunteiden käsittelyssä, omien roolien havainnoinnissa, oman minuuden tutkimisessa, toisten tunteisiin ja kokemuksiin liittymisessä, eheyttämisessä tutkimisvälineenä, organisaatioissa, (Sirkku Aitolehti, Kirsti Silvola, Suhteiden näyttämöt Näkökulmia Psykodraamaan, 30-31, 37-41, 79, 125-137) lasten kanssa luovuutta kehittämään ja oppimaan uutta ( Sirkka-Liisa Heinonen, Ilmaisuleikit Tarinan talossa, 19-24)

Vaikka useimmissa listauksissa siitä mitä luovaan toimintaan kuuluu, draama ja teatteri ovat mukana, Markku Ojanen listaa toisin. Hänen listassaan puolestaan on myös huumori ja ongelmantatkaisu mukana.

 Professori Markku Ojanen listaakin luovan toimintaan kuuluvan musiikin, kirjoittamisen, maalaamisen, tanssin ja käsitöiden. Niiden lisäksi hän laskee taiteesta nauttimisen, huumorin ja ongelmanratkaisun luovaan toimintaan ja taiteeseen. Vaikka hänen listastaan puuttuu draama ja teatteri, kirjoittaa hän muutamaa riviä myöhemmin Shakespearen muuttaneen kulttuurin merkitystä näytelmiensä hahmojen kautta.  Ojanen toteaa että vaikka taideterapiasta puhutaan paljon, sitä koskevaa tutkimusta on yllättävän vähän. Hän sanoo 1998 että tuntuu itsestään selvältä että vaikka tutkimusnäyttöä ei ole, taide hoitaa ihmistä hänen ongelmissaan. Taiteen käyttö länsimaissa terapeuttisena työvälinenä on Suomessa vielä suhteellisen uusi ilmiö. (Hanna-Maria Vahala, Elämän kevät, 69-70.)

Toisaalta jo 1920-luvulla psykodraaman kehitti Wienessä J.L.Moreno. Psykodraama vaikutti myös draamaterapian kehitykseen. (Hanna-Maria Vahala, Elämän kevät, 69-70.) Jacob Levin Moreno ajattelikin, että ihmiskunta tarvitsee voimaa ja luovuutta ratkaistakseen kohtaamansa ongelmat ja voidakseen vähentää niin yhteisöllistä kuin yksilöllistäkin kärsimystä. Ihmisiltä vaaditaan enemmän lujuutta, omaehtoisuutta ja aloitteellisuutta. (Sirkku Aitolehti, Kirsti Silvola (toim.), Suhteden näyttämöllä näkökulmia psykodraamaan, 11.) Luovat toiminnot ovatkin työvälineenä monipuolinen. Kirjallisuustreapeuttisten menetelmien yhteydessä voidaankin mainita jo muinaisten luostareissa kirjastojen ovien yläpuolella on roikkunut kylttejä, joissa on lukenut ”Sielun apteekki”. Usein kuitenkin vasta vuorovaikutuksellisuus luovan toiminnan yhteydessä täydentää sen parantavaksi (Hanna-Maria Vahala, Elämän kevät Luovuuden kautta kasvuun, 17.) Vaikka luovat toiminnot ja taide ovat erinomaisia työvälineitä, monesti ne pääsevät oikeuksiinsa juurikin ryhmässä, kuten ja niillä monesti tavoitellaan niin yksilön kuin yhteisöllistä hyvää. Esimerkiksi Moreno pyrkikin edistämään muun muassa ihmisten luovuutta ja keskinäistä kohtaamista. (Sirkku Aitolehti, Kirsti Silvola, Suhteiden näyttämöt Näkökulmia Psykodraamaan, 15).

-Annika

Lähteet:

Vahala, H. 2003 Elämän kevät luovuuden kautta kasvuun. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy.

Haase, T. (Toim.) 1996 taide kasvun ja kasvatuksen voimavarana. Rovaniemellä: Lapin yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen julkaisu.

Aitolehti, S. Silvola, K. 2008, Suhteiden näyttämöt Näkökulmia Psykodraamaan, Helsinki: Kustannus Oy Duodecim

Heinonen, S. 2000. Ilmaisuleikit Tarinan talossa. Tampereella: CityOffset Oy