Varhaisiän musiikkikasvatus

Musiikkikasvatukseen kuuluu musiikkileikkikoulun lisäksi soitinopetus, musisointi kotona sekä päiväkotien ja kerhojen musiikkikasvatus. Varhaisiän musiikkikasvatus vaikuttaa yksilön koko persoonallisuuden muotoutumiseen ja kehittää musiikillisia taitoja ja tietoja. Lapsen ensimmäiset musiikilliset virikkeet ja kokemukset jättävät jälkensä musiikkikasvatukseen joka on elämänikäinen prosessi. Ensisijaisena tarkoituksena musiikkikasvatuksella on herättää lapsen rakkaus musiikkiin. Musiikin avulla voi edistää kokonaisvaltaista oppimista ja kasvamista käyttämällä lapselle sopivaa toimintatapaa. (Hongisto-Åberg, Lindeberg-Piiroinen & Mäkinen 1993, 9.)

Merkittävä vastuu ja mahdollisuus tukea lapsen musiikillista kehitystä on kasvattajalla. Kasvattaja voi antaa lapselle sellaiset eväät, joiden avulla lapsi voi tehdä itselleen sopivia valintoja suuresta määrästä musiikkia. Kasvattajan toimintaan heijastuu hänen asenteensa musiikkiin. Kasvattajan oma näkemys kasvatukseen on tärkeä. Kasvattajan tulee kunnioittaa lapsen yksilöllisyyttä.  (Hongisto-Åberg 1993, 8-9.)

Pienen lapsen musiikkikasvatus on haastavaa. Lapsi tulee tuntea ja oma musiikillinen asenne pitää olla kohdillaan. Musiikkipedagogiikkaan kannattaa etsiä aina uutta näkökulmaa. Musiikkikasvatuksessa tarvitaan laaja-alaista ja avointa otetta sekä valmiutta hankkia uutta tietoa aiheesta. Toiminnan suunta tulee tarkistaa suhteessa niihin tavoitteisiin, joita on asetettu musiikkikasvatukselle. On musiikillisia tavoitteita ja lapsen kokonaispersoonallisuuden kehitykseen liittyvät tavoitteet. Lapsen kehitystaso ja siihen liittyvä musiikillinen kehitys tulee tuntea, jotta voidaan suunnitella ja sovittaa lapsen tarpeisiin ja edellytyksiin sopivaa musiikkikasvatusta. (Hongisto-Åberg 1993, 9.)

- Tiitta


Lähde:

Hongisto-Åberg, M., Lindeberg-Piironen, A. & Mäkinen, L. 1993. Musiikki varhaiskasvatuksessa. Hip Hoi, Musisoi! Tampere: Tammer-PAino Oy

Yhteiset Lapsemme ry/ Ole rohkea ja reilu -työpajat

Suoritimme projektimme yhteistyössä Yhteiset Lapsemme ry:n kanssa. Kävimme järjestön oman Ole rohkea ja reilu -ohjaajakoulutuksen ja sitä kautta pääsimme ohjaamaan valmista pajaa. Seuraavaksi vähän taustatietoja järjestöstä:

Yhteiset Lapsemme ry. on Helsingissä vuonna 1988 perustettu valtakunnallinen lastensuojelujärjestö joka on poliittisesti, uskonnollisesti ja ideologisesti sitoutumaton. Järjestö toimii Suomessa monikulttuuristen lasten hyvinvoinnin ja tasavertaisen aseman puolestapuhujana. Yhdistyksen toimintaan kuuluu monikulttuurinen lastensuojelutyö, kansainväliseen adoptioon liittyvä toiminta, kansalaistoiminta ja kansainvälistä toimintaa.

Yhdistyksen toiminnan lähtökohtana on YK:n lapsen oikeuksien julistuksessa ja sopimuksessa määritellyt periaatteet. Toiminnan perusajatus on, että arkinen kanssakäyminen eri kulttuureista tulleiden kanssa lisäävät toisten ihmisten ymmärtämistä. Yhdistys vaikuttaa päättäjiin, virkamiehiin ja kasvatus- ja sosiaalialan ammattilaisiin monikulttuuristen lasten aseman parantamiseksi suomalaisessa yhteiskunnassa.

Yhteiset Lapsemme ry on Lastensuojelun Keskusliiton ja Kehitysyhteistyö palvelukeskus ry jäsenjärjestö.

Pajoissa käsitellään moninaisuutta ja syrjintää, kannustetaan syrjintään puuttumiseen, ystävyyteen ja yhteisöllisyyteen. Pajan tarkoituksena on herättää keskustelua erilaisuuden arvostamisesta, kiusaamisesta ja siihen puuttumisesta. Toiminta on taidelähtöistä ja painottaa toiminnallisia menetelmiä sekä ohjattua keskustelua. Pajat antavat mahdollisuuden eläytyä erilaisiin tilanteisiin ja rooleihin sekä käsitellä teemoja etäännytetysti ja turvallisessa ympäristössä. Pajat ovat maksuttomia ja niitä voi tilata koululle tai päiväkotiin.

- Tiitta

Lähde:

Viitattu 14.3. 2017 http://www.yhteisetlapsemme.fi/

Miksi musiikkia: musiikin ja sadun positiivisia vaikutuksia

Projektissa käytimme menetelmänä tarinaa sekä musiikkia. Ennen kun siirrymme kertomaan varsinaisesta projektistamme tarkemmin, perustelemme valittuja menetelmiäkertomalla niiden positiivisista vaikutuksista lapsen ajattelu- sekä tunnetaitojen kehitykseen. 

Musiikilliset kokemukset ovat osa useimman lapsen arkea. Jo äidin vatsassa lapsi altistuu erilaisille äänille, kuten äidin sydämen sykkeelle sekä kävelylle. Lapsi oppii aikaisin tunnistamaan vanhempiensa äänet ja hermostuessaan hän rauhoittuu rytmikkäässä tuudituksessa. Lisäksi tutut ja yksinkertaiset laulut voivat tuoda turvaa. (Sinkkonen 2009, 289.) Lapsen neljä ensimmäistä ikävuotta ovat erityisen tärkeitä musiikillisen kasvun kannalta. Kun lapsi alkaa muodostaa ensimmäisiä vuorovaikutussuhteitaan, voidaan musiikilla vahvistaa niiden syntymistä. Jos lapsi altistetaan musiikille jo varhaisessa vaiheessa, näkyvät myönteiset vaikutukset läpi elämän. (Ruokonen 2001, 120.)

Musiikkimenetelmiä käytettäessä mahdollisuuksia on valtavasti. Musiikkia voi esimerkiksi kuunnella, laulaa tai tuottaa (Ruokonen 2001, 128). Musiikkitoiminnalla on tutkitusti yhteyttä lapsen ajattelun taitojen kehitykseen. Musiikin eri ominaisuuksien, kuten muodon, dynamiikan sekä harmonian käsittely kehittävät vasenta aivopuoliskoa. (Sinkkonen 2009, 293.) Musiikin opettelussa lapsi oppii hallitsemaan erilaisia käsitteitä, kuten rytmi, tempo sekä melodia. Lisäksi 4-8 -vuotiaiden lasten kanssa voidaan opetella erilaisia käsitepareja, kuten hiljainen-voimakas, nopea-hidas sekä korkea-matala. Monipuolisella musiikin tuottamisella sekä kuuntelulla voidaan kehittää lapsen luovuutta sekä ongelmanratkaisukykyä. (Ruokonen 2001, 129.) Musiikin käsitteiden hallitseminen ja ymmärtäminen ovat myös hyvä pohja monen muun asian oppimiselle.

Musiikilla voidaan myös kehittää lapsen tunne-elämän taitoja. Musiikilla voidaan esimerkiksi herättää äkillisiä ja voimakkaitakin tunnekokemuksia, mikä ruokkii oikeaa aivopuoliskoa (Sinkkonen 2009, 293). Musiikki tarjoaa lapselle mahdollisuuden eläytyä erilaisiin rooleihin ja sitä kautta mahdollisuuden tutustua erilaisiin tunteisiin turvallisessa ympäristössä. Musiikin aiheuttamia tunnekokemuksia voidaan purkaa ja tarkastella esimerkiksi maalamalla, tanssimalla tai kuvittelemalla mielensisäisiä maisemia.  (Ruokonen 2001, 132.)

Musiikki voi sii toimia ikään kuin oikotienä tunteiden ilmaisuun. Musiikki voi sitoa pelkoja ja tuoda esiin vaikeitakin tunteita, joita voidaan sitten käsitellä joko verbaalitasolla tai musiikillisella tasolla. (Markus Raivio, 2003, 27.) Musiikki aktivoi niin mielen, kuin kehon. Musiikin vaikutuksia voi mitata muutoksina esimerkiksi sydämen sykkeessä, galvaanisissa ihoreaktioissa, hengitys frekvenssissä, verenpaineessa, vegetatiivisesen hermoston- ja tahdosta riippumattomien lihasten toimintojen toiminnoissa ja reaktioissa. Tämän lisäksi endorfiinien tuotanto lisääntyy ja mahdollisesti myös immuniteetti systeemiin voidaan vaikuttaa näin. Musiikki aktivoi sekä vasenta että oikeaa aivopuoliskoa. Myös jännitys laukeaa ja ihminen rentoutuu musiikin avulla. (Heidi Ahonen-Eerrikäinen, Taide kasvun ja kasvatuksen voimavarana, 8-9.) 

Musiikin avulla voidaan siis saavuttaa sellaisiakin kerrostumia, joita ei muuten tavoiteta. Sen avulla voidaan nostaa tietoisuuteen vaikeitakin tunteita esimerkiksi ahdistusta tai pelkoa, ja saada niistä ote. Sen jälkeen tunteita voidaan työstää niin että niiden kanssa olisi esimerkiksi helpompi elää ja tulla toimeen. Musiikki ei edellytä kielellistä tai älyllistä lähestymistä, vaan se voi muodostua vain sisäisen maailman jäsentämisen ja hallitsemisen välineeksi. (Heidi Ahonen-Eerrikäinen, Taide kasvun a kasvatuksen voimavarana, 8-9.) Musiikki onkin erinomainen tapa käsitellä vaikeitakin asioita.

Musiikkitoimintaan voi yhdistää myös muita menetelmiä, kuten maalaamista, tanssimista sekä draamatyöskentelyä. Me käytimme projektissamme tarinaa, jota sävytimme erilaisilla musiikeilla sekä leikeillä. Musiikin tavoin sadut ovat hyvä keino tarjota lapselle keinoja jäsentää ja tutkia maailmaa (Heinonen & Suojala 2001, 144). Lapsi luontaisesti eläytyy satujen hahmoihin sekä tunnekokemuksiin. Satujen avulla lapsi voi käsitellä muiden hahmojen kautta omia pelkoja sekä huolia. Onnelliset loput sekä selviytymistarinat voivat antaa voimaantumisen kokemuksia. Lisäksi lapsi voi tarinoiden avulla tutustua erilaisiin ihmisiin sekä elämiin ja sitä kautta laajentaa omaa maailmankuvaansa. (Heinonen & Suojala 2001, 147-148.)

Monien tutkijoiden mielestä musiikkikasvattajien sekä muiden koulumaailmassa työskentelevien tehtävänä on muun opetuksen lisäksi opettaa lapselle kykyjä puuttua yhteiskunnan epäkohtiin, kuten syrjintään sekä epäoikeudenmukaisuuteen. Lasten tulisi oppia ajattelemaan kriittisesti sekä analyyttisesti. (Westerlund 2009, 319.) Mielestämme tämänkaltaista eettistä ajattelua pitäisi harjoitella myös varhaiskasvatuksen parissa. Musiikki ja kertomukset ovat erittäin hyvä väline tämänkaltaiseen oppimiseen. Musiikin ja sadun avulla lapsi voi tutustua erilaisiin tunteisiin sekä eläytyä toisen ihmisen elämäntilanteeseen, mitä kautta lapsen empatiataidot kehittyvät. Tarinan avulla voidaan saada lapsen kielellä tietoa yhteiskunnan ilmiöistä, kuten rasismista ja kiusaamisesta. Lapselle voidaan myös sadun avulla opettaa, miten voi toimia, jos itse huomaa epäoikeudenmukaisuutta. Opettamalla jo varhain eettistä ajattelua sekä toimintatapoja lapselle, voidaan edistää koko yhteiskunnan muutosta tasa-arvoisempaan  ja paremmin voivaan suuntaan. 

- Annika ja Suvi

Lähteet:

Raivio, M. 2003. teoksessa Vahala, H (Toim.) Elämän kevät luovuuden kautta kasvuun, Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy

Ahonen-Eerikäinen, H. 1996, teoksessa Tuula Haase (Toim.) Taide kasvun ja kasvatuksen voimavarana.

Sinkkonen, J. 2009. Musiikki -yhtä aikaa yksilöllistä ja jaettua. Teoksessa Louhivuori, J. Paananen, P & Väkevä, L (Toim.) Musiikkikasvatus varhaiskasvatuksessa.Vaasa: Ykkös offset Oy.

Westerlund, H. 2009. Näkökulmia monikulttuuriseen musiikkikasvatukseen. Teoksessa Louhivuori, J. Paananen, P & Väkevä, L (Toim.) Musiikkikasvatus varhaiskasvatuksessa.Vaasa: Ykkös offset Oy.

Ruokonen, I. 2001. Äänimaisemia ja ilmaisuja musiikin ilon kielellä. Teoksessa Karppinen, S. Puurula, A & Ruokonen, I (Toim.) Taiteen ja leikin lumous. Tampere: Tammer-paino Oy. 

Heinonen, S & Suojala, M. 2001. Lapsi elää satua. Teoksessa Karppinen, S. Puurula, A & Ruokonen, I (Toim.) Taiteen ja leikin lumous. Tampere: Tammer-paino Oy. 

Projekti: Moninaisuuden arvostamista sadun ja leikin pajan kautta

Projektin toteutimme yhdessä Yhteiset lapsemme ry:n kanssa. Vedimme Ole rohkea ja reilu-työpajoja päiväkodeissa noin neljästä kuuteen -vuotiaille lapsille.  Yhteiset lapsemme ry. työskentelee esimerkiksi rasismin vastaisuuden puolesta ja Ole rohkea ja reilu-työpajan onkin tarkoitus opettaa lapsille suvaitsevuutta ja toisista välittämistä (Yhteiset lapsemme ry. n.d.).  

                                Pajassa käytetyt satukortit

Koska kyseessä on liikuntapainotteinen työpaja, jouduimme projektin aluksi miettimään, olisiko työpajassa riittävästi musiikkia ja kuinka pääsisimme tarvittaessa lisäämään musiikillisia elementtejä valmiiksi rakennettuun tarinaan. Koimme musiikilliset elementit projektissamme tärkeiksi osin sen vuoksi, että projekti on osana musiikinkurssin sisältöä, mutta myös siksi, että musiikki on hyvin tärkeä osa lapsen kasvua  ja kehitystä. Positiiviset musiikkikokemukset voivat olla ihmiselle merkityksellisiä vielä vanhanakin (Ahonen Hongisto-Åberg 1984 3). Tämän vuoksi näimme erilaisten musiikillisten harjoitteiden ja taustamusiikin kuuluvan tärkeänä osana työpajaamme. 

Ohjauskertamme koostui tarinasta, jossa käsiteltiin yksinjäämistä sekä syrjintää. Tarinaa siivittivät musiikit sekä erilaiset leikit, joiden tarkoituksena oli eläytyä tarinaan. 

Ohjauskerran runko:

1. Esittäytyminen sekä nimet: Kerroimme lapsille, keitä olemme ja mitä tulemme tekemään tänään. 

2. Lämmittelyleikki: Koska tarinamme sijoittui viidakkoon, virittäydyimme tunnelmaan leikkimällä viidakon lintuja sekä muita eläimiä musiikin tahtiin.

3. Satu alkaa: Papukaijalaumaan on syntynyt erivärinen poikanen. 

4. Äänimaisema: Suljetaan yhdessä silmät ja aletaan  tuottaa viidakon ääniä. Lapsilla on mahdollisuus myös vain kuunnella.

5. Satu jatkuu: Myös seepralaumaan syntyy erivärinen jäsen. Poikaset ajetaan pois laumoistaan. 

6. Seuraa johtajaa tai Surulliset seeprat: Saimme valita jommankumman leikin. Ensimmäisessä nostatettiin ryhmähenkeä, ja toisessa yritettiin eläytyä musiikin avulla eläinten tunnetilaan. 

7. Satu jatkuu: Eläimet yrittävät maalata itsentä, jotta voisivat palata omiensa luo. 

8. Maalaustanssi: Herätellään lasten mielikuvitusta ja maalataan itsemme eri värein "taikamaaleilla". 

9. Satu jatkuu: Alkaa sataa...

10. Sadetanssi: Rummutetaan sateen ääntä ja leijutaan pilvinä. 

11. Satu jatkuu: Eläimet vaihtavat toistensa laumoihin.

12. Kuka puuttuu -leikki: Peitetään lapsi kerrallaan viltillä ja muut yrittävät arvata, kuka siellä on. 

13. Satu loppuu: Eläinten perheille tulee ikävä, ja poikaset saavat palata laumoihinsa. Seeprat ja papukaijat ystävystyvät ja viettävät aikaa toistensa kanssa. 

14. Loppukeskustelu ja kehukaveri: Jutellaan sadusta sekä sen teemoista. Mietitään erilaisia keinoja, miten voidaan auttaa jos joku jää yksin. Lopuksi harjoitellaan itsensä arvostamista kehumalla itseään pehmolelulle (kehukaverille). Kehukaveri jää päiväkotiin. 

                                                                                                                                                   

Taustamusiikin käyttäminen, äänimaiseman luominen ja sadeäänien harjoittelu toivat musiikkia työpajaan ja korostivat tarinan tunnetiloja ja tapahtumia. Äänimaisemaleikki oli lapsille mieluinen, teemana toimi siis tarinan tapahtumapaikka viidakko, joista lapsille saattoi tulla mieleen vaikkapa käärmeet tai leijonat. Kun kaikki sulkivat silmänsä ja alkoivat tuottaa ääntä, joka heille tuli mieleen viidakosta, muodostui upean kuuloisia äänimaisemia.                                                                                                                                                             

Kun käytimme taustamusiikkia esimerkiksi työpajan alkuleikeissä, viidakossa liikkumisessa tai lintujen matkimisessa, saimme yhdistettyä liikettä ja musiikkia yhteen ja samaan toimintaan. Liikunnallinen alkuleikki oli oiva tapa aloittaa työpaja ja saada lapset vastaanottavaisiksi toimintaa kohtaan. Näin saimme myös mahdollistettua taiteiden välistä kanssakäymistä työpajassamme ja pääsimme tarjoamaan lapsille monipuolista taidekasvatusta (Kivelä-Taskinen Setälä 2006 8, 11).     

Vaikka työpajassa toimimme päiväkodin valitseman ryhmän kanssa, eikä meillä ollut tietoa, oliko lapsilla traumoja, yksinjäämisen tai hylkäämisen kokemuksia, on kuitenkin tärkeää ymmärtää musiikin mahdollisuudet. Esimerkiksi surullisissa seeproissa tutkittiin ja opeteltiin tunteita, miltä tuntuu olla surullinen, entä kuinka toista lohduttaa, entä miltä tuntuu kun on iloinen. Olisikin ollut hyödyllistä, jos kyseiseen harjoitteeseen olisi ollut sitä varten tehty kappale, joka tukisi kulloinkin tutkittavaa ja tunnustelvataa asiaa. Näin lapset saisivat tukea tunteiden tunnistamiseen ja kokemiseen musiikista vahevmmin. Nyt harjoitteessa täytyi valita joko vain yksi taustamusiikki tai vaihtaa kappaletta kesken manuaalisesti, mikä hiukan rikkoo tunnelmaa. 


Vaikka pajoissa on varmasti vielä kehitettävää, jäi niistä paljon hyvää. Loppukeskustelut olivat rikkaita, ja lapsilla tuntui olevan hauskaa. Jokaiselle lapsiryhmälle jäi sadusta jotain mieleen. Myös jokaisella kerralla keksittiin yhdessä keinoja auttaa yksinjäänyttä. Monelle oli jo selvää, ettei ketään saa jättää yksin. Satupaja oli kuitenkin hyvä muistutus tärkeistä teemoista. 

- Suvi, Maria ja Annika

Lähteet:

Raimo Ahonen, Marja Hongisto- Åberg, Leena Mäkinen, Pienet musikantit, Hellas 1984 (Jyväskylä) 3

Elina Kivelä-Taskinen, Harri Setälä. Rytmikylpy. 2006. Kultanuotti (Helsinki). 8, 11

Yhteiset lapsemme ry. Ole rohkea ja reilu-työpajat lapsille ja nuorille. N.d. Accessed 25.2.2017.  http://www.yhteisetlapsemme.fi/toiminta/olerohkeajareilu/

Taide työvälineenä

Taidetta käytetään niin varhaiskasvatuksessa, toimintaterapiassa kuin aikuissosiaalityössäkin. Mutta mikä kuuluu luovaan toimintaan tai taidekasvatukseen? Luovien toimintojen  pedagogisia mahdollisuuksia käytettynä työvälineenä on paljon. Tavoitteet vaihtelevat hyvin laajasti, luovia toimintoja voidaan käyttää päihteistä toipumiseen, ehkäisemään syrjäytymistä, (Hanna-Maria Vahala, Elämän kevät luovuuden kautta kasvuun, 5) terapian työvälineenä, taideterapiassa, vammaistyössä, (Toim. Tuula Haase, taide kasvun ja kasvatuksen voimavarana, 5) luovuuden ja sponttaaniuden vahvistamiseen, ongelmanratkaisukykvyn parantamiseen, tunteiden käsittelyssä, omien roolien havainnoinnissa, oman minuuden tutkimisessa, toisten tunteisiin ja kokemuksiin liittymisessä, eheyttämisessä tutkimisvälineenä, organisaatioissa, (Sirkku Aitolehti, Kirsti Silvola, Suhteiden näyttämöt Näkökulmia Psykodraamaan, 30-31, 37-41, 79, 125-137) lasten kanssa luovuutta kehittämään ja oppimaan uutta ( Sirkka-Liisa Heinonen, Ilmaisuleikit Tarinan talossa, 19-24)

Vaikka useimmissa listauksissa siitä mitä luovaan toimintaan kuuluu, draama ja teatteri ovat mukana, Markku Ojanen listaa toisin. Hänen listassaan puolestaan on myös huumori ja ongelmantatkaisu mukana.

 Professori Markku Ojanen listaakin luovan toimintaan kuuluvan musiikin, kirjoittamisen, maalaamisen, tanssin ja käsitöiden. Niiden lisäksi hän laskee taiteesta nauttimisen, huumorin ja ongelmanratkaisun luovaan toimintaan ja taiteeseen. Vaikka hänen listastaan puuttuu draama ja teatteri, kirjoittaa hän muutamaa riviä myöhemmin Shakespearen muuttaneen kulttuurin merkitystä näytelmiensä hahmojen kautta.  Ojanen toteaa että vaikka taideterapiasta puhutaan paljon, sitä koskevaa tutkimusta on yllättävän vähän. Hän sanoo 1998 että tuntuu itsestään selvältä että vaikka tutkimusnäyttöä ei ole, taide hoitaa ihmistä hänen ongelmissaan. Taiteen käyttö länsimaissa terapeuttisena työvälinenä on Suomessa vielä suhteellisen uusi ilmiö. (Hanna-Maria Vahala, Elämän kevät, 69-70.)

Toisaalta jo 1920-luvulla psykodraaman kehitti Wienessä J.L.Moreno. Psykodraama vaikutti myös draamaterapian kehitykseen. (Hanna-Maria Vahala, Elämän kevät, 69-70.) Jacob Levin Moreno ajattelikin, että ihmiskunta tarvitsee voimaa ja luovuutta ratkaistakseen kohtaamansa ongelmat ja voidakseen vähentää niin yhteisöllistä kuin yksilöllistäkin kärsimystä. Ihmisiltä vaaditaan enemmän lujuutta, omaehtoisuutta ja aloitteellisuutta. (Sirkku Aitolehti, Kirsti Silvola (toim.), Suhteden näyttämöllä näkökulmia psykodraamaan, 11.) Luovat toiminnot ovatkin työvälineenä monipuolinen. Kirjallisuustreapeuttisten menetelmien yhteydessä voidaankin mainita jo muinaisten luostareissa kirjastojen ovien yläpuolella on roikkunut kylttejä, joissa on lukenut ”Sielun apteekki”. Usein kuitenkin vasta vuorovaikutuksellisuus luovan toiminnan yhteydessä täydentää sen parantavaksi (Hanna-Maria Vahala, Elämän kevät Luovuuden kautta kasvuun, 17.) Vaikka luovat toiminnot ja taide ovat erinomaisia työvälineitä, monesti ne pääsevät oikeuksiinsa juurikin ryhmässä, kuten ja niillä monesti tavoitellaan niin yksilön kuin yhteisöllistä hyvää. Esimerkiksi Moreno pyrkikin edistämään muun muassa ihmisten luovuutta ja keskinäistä kohtaamista. (Sirkku Aitolehti, Kirsti Silvola, Suhteiden näyttämöt Näkökulmia Psykodraamaan, 15).

-Annika

Lähteet:

Vahala, H. 2003 Elämän kevät luovuuden kautta kasvuun. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy.

Haase, T. (Toim.) 1996 taide kasvun ja kasvatuksen voimavarana. Rovaniemellä: Lapin yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen julkaisu.

Aitolehti, S. Silvola, K. 2008, Suhteiden näyttämöt Näkökulmia Psykodraamaan, Helsinki: Kustannus Oy Duodecim

Heinonen, S. 2000. Ilmaisuleikit Tarinan talossa. Tampereella: CityOffset Oy

Lopuksi

Näin lopuksi vielä arvio siitä miten meni ja kuinka sujui. Kerromme aluksi yhteisiä ajatuksia projektin vetämisestä ja ajatuksia työpajasta, jonka jälkeen jokainen meistä kertoo vielä yksilöllisesti omista ajatuksista. Tulimme tähän projektiin eri ohjaustaustoista ja jokaisella on erilaista kokemusta lasten kanssa olemisesta. Jokaisella on ollut omia tavoitteita sekä toivomuksia projektista.

Pidimme paljon pajoista. Oli mukavaa vaihtelua olla ohjaamassa valmista pakettia. Tämän tapaista pajaa olisi mukavaa jatkaa lasten kanssa pidemmän aikaa. Käsittelyssä oli tärkeitä teemoja, jota olisi hyvä käsitellä lasten kanssa enemmän. Lasten kanssa keskustellessa huomasi, jos lapsille oli aiemmin puhuttu aiheesta. Todella fiksuja huomioita tuli lapsilta.

Tiitta: Itselläni oli aikaisempaa kokemusta lasten kanssa työskentelystä. Olen ollut päiväkodissa töissä ja harjoittelussa, joissa olen kohdannut eri ikäisiä lapsia. Valitsin tämän projektin sen takia, että haluan saada lastentarhaopettajapätevyyden ja piti valita alle kouluikäisiin lapsiin liittyvä projekti.  Halusin saada lisää itsevarmuutta ohjaamiseen ja lisää ideoita mitä voisi tulevaisuuden työelämässä käyttää lasten kanssa.

Valitsin tämän työpajaprojektin, sillä siinä oli valmiit työpajat ja sai vielä koulutuksen pajojen pitämiseen. Projekteihin pitää aina keksiä ja miettiä mitä haluaa tehdä ja mikä sopii asiakasryhmälle, niin oli mukavaa vaihtelua saada vetää valmista pajaa. Pajat kuulostivat hyviltä ja pidin siitä, että niitä sai muokata. Vaikka paja ei ollutkaan musiikkipainoinen, niin pääsimme miettimään tarkemmin mitä on musiikkikasvatus ja mitä se voisi tässä pajassa olla.

Pidin paljon työpajoista. Opin paljon uusia leikkejä joita voin tulevaisuudessa käyttää. Pidin myös siitä, miten vaikeasta aiheesta on tehty pienille lapsille sopiva. On tärkeää puuttua kiusaamisen heti alusta alkaen. Yhteiset lapsemme Ry ei ollut minulle aikaisestaan tuttu, mutta on hyvä tietää tällaisesta mahdollisuudesta. Tulen varmasti mainostamaan työpajoja aina tilaisuuden tullen. Sain lisää itsevarmuutta ohjaamiseen, sillä sain paljon positiivista ohjauskokemusta. Lasten kanssa on kiva puuhastella ja oli ihana nähdä miten fiksuja noin pienet jo ovat. Tämä projekti lisäsi varmuutta siihen, että aion tulevaisuudessa tehdä töitä lasten kanssa käyttäen eri taidemenetelmiä.

Suvi: Koen Yhteiset Lapsemme ry:n rasisminvastaisen toiminnan todella tärkeäksi nyky-yhteiskunnassa. Jos ennakkoluulot sekä viha lisääntyvät,  tuottaisi se pelkkää pahaa jokaiselle. Saamemme ohjaajakoulutus oli hyödyllinen. Sadun yhdistäminen muuhun toimintaan oli itselleni uusi menetelmä, jonka koen erittäin käyttökelpoiseksi. Ohjauskerrat oli suunniteltu alusta loppuun, mikä oli itselleni miellyttävää. 

Omat tavoitteeni projektille olivat uusien menetelmien opettelu sekä varmuuden saaminen ohjaamiseen. Vaikka olen työskennellyt lasten kanssa ennenkin, oli uusien ryhmien kohtaaminen jännittävää. Kaikki meni loppujen lopuksi hyvin, mikä lisäsi itsevarmuutta omasta ohjaamisestani.

Vaikka paja oli mielestäni hyvin suunniteltu, koen, että aikaa oli aivan liian vähän. Jouduin ohjauskerran aikana vahtimaan jokaisen leikin välissä kelloa, ja jokasta kertaa täytyi hieman typistää. Koen, että näin tärkeiden aiheiden käsittelyyn olisi hyvä käyttää reilusti aikaa. Pajahetkeiä voisi joko pidentää, tai jakaa useammalle päivälle. Ainakin päiväkodeissa olisi hyvä jatkaa keskustelua aiheesta, sillä pelkkä paja ei kertaluontoisena ehkä riitä herättämään ajatuksia. 

Kuitenkin ohjaamisesta ja pajoista jäi enimmäkseen positiivinen olo! Keskustelut sujuivat hyvin ja lapsien kanssa oli hauskaa. Koen, että tavoitteeni tulivat toteutetuiksi.

Annika:

Halusin työskennellä juuri tämän projektin parissa, sillä kyseessä oli valmis työpaja, jossa voisi saada uusia ideoita. Halusin myös tehdä projektini päiväkodissa, joten tämä projekti oli kuin tehty minulle. Työpajaan kuului myös koulutus, mikä oli mielenkiintoinen, mutta minulle jäi siitä vähän venytetty olo. Oli mukavaa että pääsimme tutustumaan molempiin pajoihin, ja oli hienoa että saimme koulutuksen ja vielä omalla koulullamme. Koen että koulutuksesta oli hyötyä minulle. Pidin työpajan sisällöstä, leikkejä oli monenlaisia ja itse sai vaikuttaa sisältöön esimerkiksi valitsemalla vaihtoehtoisista leikeistä ja vaikuttamalla musiikkiin.

Tutustuimme omaan pajaamme koulutuksessa periaatteessa kahdesti, mikä tuntui minun kannaltani turhalle toistolle. Tuntui hassulle että ensin näytetään työpaja, ja sitten se pitää vetää aikuisille. Olen ohjannut lapsiryhmiä työkseni, mutta aikuisille lasten toiminnan ohjaaminen ei ollut luontevaa, ja itselleni jäi epävarma olo ohjauksen jälkeen. Kuitenkin jos en olisi koskaan ohjannut ryhmiä, uskon että kokemuksesta olisi ollut enemmän iloa.

Työpajojen ohjaaminen oli mukavaa, ja aihe oli tärkeä ja sen käsittelyssä huomioitiin kohderyhmä. Oli hienoa päästä käsittelemään näin tärkeää aihetta lasten kanssa, ja työpajan rakenne toimi hyvin. Lapset jaksoivat pysyä kiinnostuneina ja olivat innoissaan. Oli myös upeaa huomata miten paljon lapset aiheesta jo tiesivät, ja kuinka hyviä ajatuksia heiltä aiheeseen tuli. Työpajan aihe ja leikit toimivat hyvin päiväkoti ympäristössä.

Toisaalta välillä tuntui että tarinan opetus jäi osalta ryhmistä ymmärtämättä.
Aikataulu oli hiukan tiukka, ja sen takia keskusteluun ei jäänyt kauheasti aikaa kaikkien
ryhmien kanssa. Osa lapsista näki ratkaisuksia hyvät, vedenpitävät maalit, ja koska aika oli niin rajattu, piti heidän kanssaan lyhyessä ajassa yrittää saada aikaiseksi keskustelu, jossa olisimme puhuneet nko itsensä muuttaminen se oikea ratkaisu tässä. Molemmat päähenkilöt kokevat hylkääsitä, sekä siksi että ovat eri värisiä, että siksi että ovat fyysisesti erillaisia. Aikaa keskusteluun tästä olisi ollut hyvä olla enemmän.

Kaiken kaikkiaan työpajasta jäi erittäin positiivinen olo. Aihe oli tärkeä, toteutus oli tiukkaa aikataulua lukuunottamatta erinomainen ja kohderyhmä piti pajasta erittäin paljon. Työpajaan tarvittavat välineet olivat helposti kuljetettavissa ja järkevän kokoisia. On hienoa että tällaista toimintaa on lapsille tarjolla, ja ehdottomasti voin suositella niin työpajan ohjaamista kuin työpajan tilaamista päiväkodille muillekkin!


Maria:  

Mitä jäi päällimmäisenä mieleen?

Päällimmäisenä ohjauskerroista jäi mieleen onnistumisen kokemus ja hyvä mieli. Päiväkodissa meidät otettiin hyvin vastaan ja lapset lähtivät mielellään toimintaan mukaan. Vaikka kyseessä olikin valmis kokonaisuus, onnistuimme tuomaan omaa persoonaamme esiin ohjatessamme.

Missä onnistuttiin?

Ohjauskerroilla onnistuimme pitämään kokonaisuuden kasassa ja välittämään Ole rohkea ja reilu-työpajan ajatuksen asiakkaillemme. Työpajat menivät suunnitellusti ja lapsilla pysyi mielenkiinto yllä koko pajan ajan. Kuuntelimme lapsia ja heidän ajatuksiaan niin työpajan aikana kuin sen jälkeenkin ja kohtasimme lapset yksilöinä.

Mitä olisi ehkä voinut tehdä toisin?

Jäin miettimään, olisiko hänen pitänyt ottaa paremmin huomioon ohjausryhmässä ollut ujon oloinen lapsi ja olisiko tämä kaivannut enemmän tukea.  

Aluksi

Tässä blogissa kerromme tekemästämme projektista, joka toteutettiin yhteistyössä Yhteiset lapsemme ry:n kanssa. Projektissa ohjasimme päiväkodeille sadun ja leikin työpajaa, jonka teemoina olivat moninaisuuden arvostaminen, syrjinnän ehkäiseminen sekä yksinäisyyteen puuttuminen.

Työmenetelmä oli toiminnallinen, ja pajassa yhdistettiin satua, musiikkia sekä erilaisia leikkejä. Blogimme rakentuu teoriatiedosta sekä varsinaisesta projektin esittelystä. Aloitamme kertomalla yleisesti taiteesta sekä luovuudesta työmenetelmänä ihmisten auttamisessa. Tämän jälkeen siirrymme kertomaan asiakasryhmästämme, eli varhaiskasvatuksesta ja sen varsinaisesta määritelmästä lain puitteissa. Seuraavaksi kerromme käyttyjen menetelmien, eli musiikin ja sadun positiivisista vaikutuksista lapsen tunne- ja ajattelutaitoihin. Tämän jälkeen siirrymme kertomaan musiikin käytöstä varhaiskasvatuksessa yleisesti sekä ikäryhmämme (4-6 -vuotiaat lapset) musiikillisista taidoista.

Teoriaosuuden jälkeen esittelemme tarkemmin yhteistyökumppanimme (Yhteiset lapsemme ry.) taustatietoja sekä toimintaa jonka jälkeen etenemme projektin kuvaukseen. Kerromme tarkasti toteutetun työpajan rungon tekä käytetyt menetelmät. Lopuksi avaamme kootusti sekä ryhmän yhteisiä että jäsenten omia pohdintoja työpajasta, sen toimivuudesta sekä onnistumisesta ohjaajana.

Lukuiloa!

- Annika, Tiitta, Suvi ja Maria

4-6 vuotiaan lapsen musiikillinen kehitys

Lapsen motoriikka ja kieli ovat tässä iässä kehityksen huipussa. Sanallisten ohjeiden ymmärtäminen ja ryhmässä toimiminen onnistuu. Tietysti jokainen lapsi on yksilönsä ja kehitys kulkee jokaisella omaa tahtiinsa. Mutta siinä kohtaa, kun motoriikka ja kieli ovat kehittyneet lapselle, niin on tärkeää tukea lapsen motivoitumista ja saada oppiva oppimaan. Musiikkisadut, kuunteluelämykset sekä improvisointi tukevat lapsen mielikuvitusta ja luovaa keksintää. Lapsen motoriikkaa ja koordinaatiota tukee taas musiikkiliikunta. (Hongisto-Åberg, Lindeberg-Piironen & Mäkinen 1993,74.)

Laulaminen

Laulaessaan yksin tai yhdessä lapsen sosiaalisuus kehittyy. Lapsi osaa käyttää ääntään ennakkoluulottomasti, luovasti sekä kykenee kontrolloimaan laulamistaan luontevasti. Lapsi pääsee tutustumaan uusiin käsitteisiin ja laajentaa tietoaan muusta maailmasta ja eri kulttuureista laajan lauluvalikoiman avulla. (Hongisto-Åberg 1993, 76.)

Soittaminen

Tasa- ja kolmijakoiset rytmit alkavat hahmottua lapselle ja hän kykenee säilyttämään rytmin tempossa ja pystyy myös vaihtamaan tempoa tarkoituksellisesti. Keskittyminen soittotilanteessa harjaantuu ja musiikillinen muisti kehittyy sekä hienomotoriikka ja koordinaatiokyky saavat harjoitusta. Soittaessa lapsi oppii hyväksymään yhteisiä sääntöjä sekä yhteissoitto ja omat soolo-osuudet edistävät sosiaalista kehitystä ja itsenäisyyttä. Itse tuottama ja vastaanotettu musiikillinen elämys kehittää lapsen mielikuvitusta ja luovaa ilmaisukykyä. (Hongisto-Åberg 1993, 78-79.)

Kuunteleminen

Musiikin kuuntelu herättää ajatuksia, mielikuvia ja tunteita. Ne jäsentyvät jo olemassa olevaan tietoon ja kokemukseen. Kuuntelulla kehitetään lapsen musiikillista muistia, analyyttinen ajattelu kehittyy ja keskittymiskyky harjaantuu.  Lapsi oppii musiikkia kuuntelemalla perustelemaan näkemyksiään ja kykenee arvioimaan musiikkia. (Hongisto-Åberg 1993, 79.)

Musiikkiliikunta

Lapsi saa ainutkertaisen elämyksen yhdessä tanssimisesta tai musiikin mukaan improvisoinnista. Samalla lapsi oppii yhteistoiminnasta ja kokee kuuluvansa joukkoon. Musiikin muotojen ja kokonaisuuksien hahmottamisessa lasta tukee liikunta. Lapsi pääsee ilmaisemaan itseään koko keholla ja uusilla tavoilla. Musiikkiliikunnan avulla lapsi pystyy käyttämään eri liikuntatapoja tarkoituksellisesti ja itsenäisesti sekä lapsen rytmitaju kehittyy ja monipuolistuu. (Hongisto-Åberg 1993, 80.)

Lähde:
Hongisto-Åberg, M., Lindeberg-Piironen, A. & Mäkinen, L. 1993. Musiikki varhaiskasvatuksessa. Hip Hoi, Musisoi! Tampere: Tammer-PAino Oy

Varhaiskasvatus

Koska asiakasryhmänämme olivat varhaiskasvatuksessa olevat lapset, niin on tärkeä tietää, mitä varhaiskasvatuksella tarkoitettaan. Määrittelen varhaiskasvatuksen opetushallituksen ja lain näkökulmasta.

Varhaiskasvatus on hoidon, opetuksen ja lapsen tavoitteellisen kasvatuksen kokonaisuus. Tarkoitus on edistää lapsen hyvinvointia ja tukea lapsen oppimista ja kehitystä. Varhaiskasvatuksessa korostuu pedagogiikka ja siinä tuetaan lapsen yksilöllistä kasvua. Varhaiskasvatusta järjestetään joko päiväkodissa, perhepäivähoidossa tai esimerkiksi kerho- ja leikkitoimintana. (Opetushallitus 2017.)

Opetushallitus päättää ja valmistaa perusteet valtakunnalliselle varhaiskasvatussuunnitelmalle. Tämän pohjalta laaditaan paikalliset varhaiskasvatussuunnitelmat. Jokaiselle lapselle laaditaan henkilökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma perhepäivähoidossa tai päiväkodissa. (Opetushallitus 2017.)

Varhaiskasvatusta voivat saada alle kouluikäiset lapset ja myös sitä vanhemmat lapset, jos hoitoa ei muuten saada järjestettyä ja erityiset olosuhteet vaativat sitä. Varhaiskasvatusta pyritään järjestämään siten, että lapsi saa jatkuvaa hoitoa sinä vuorokauden aikana ja siinä hoitopaikka jossa sitä tarvitaan. Kunnan on huolehdittava sisällöltään ja laajuudeltaan sellaista varhaiskasvatusta kuin laissa säädetään. Varhaiskasvatusympäristön on oltava turvallinen, terveellinen sekä kehittävä ja oppimista edistävä huomioon ottaen lapsen ikä ja kehitys. (Finlex 2016.)

- Tiitta


Lähteet

Finlex. 2016. Viitattu 15.3.2017. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1973/19730036

Opetushallistus. 2015. Viitattu 15.3.2017. http://www.oph.fi/koulutus_ja_tutkinnot/varhaiskasvatus