Projekti: Moninaisuuden arvostamista sadun ja leikin pajan kautta

Projektin toteutimme yhdessä Yhteiset lapsemme ry:n kanssa. Vedimme Ole rohkea ja reilu-työpajoja päiväkodeissa noin neljästä kuuteen -vuotiaille lapsille.  Yhteiset lapsemme ry. työskentelee esimerkiksi rasismin vastaisuuden puolesta ja Ole rohkea ja reilu-työpajan onkin tarkoitus opettaa lapsille suvaitsevuutta ja toisista välittämistä (Yhteiset lapsemme ry. n.d.).  

                                Pajassa käytetyt satukortit

Koska kyseessä on liikuntapainotteinen työpaja, jouduimme projektin aluksi miettimään, olisiko työpajassa riittävästi musiikkia ja kuinka pääsisimme tarvittaessa lisäämään musiikillisia elementtejä valmiiksi rakennettuun tarinaan. Koimme musiikilliset elementit projektissamme tärkeiksi osin sen vuoksi, että projekti on osana musiikinkurssin sisältöä, mutta myös siksi, että musiikki on hyvin tärkeä osa lapsen kasvua  ja kehitystä. Positiiviset musiikkikokemukset voivat olla ihmiselle merkityksellisiä vielä vanhanakin (Ahonen Hongisto-Åberg 1984 3). Tämän vuoksi näimme erilaisten musiikillisten harjoitteiden ja taustamusiikin kuuluvan tärkeänä osana työpajaamme. 

Ohjauskertamme koostui tarinasta, jossa käsiteltiin yksinjäämistä sekä syrjintää. Tarinaa siivittivät musiikit sekä erilaiset leikit, joiden tarkoituksena oli eläytyä tarinaan. 

Ohjauskerran runko:

1. Esittäytyminen sekä nimet: Kerroimme lapsille, keitä olemme ja mitä tulemme tekemään tänään. 

2. Lämmittelyleikki: Koska tarinamme sijoittui viidakkoon, virittäydyimme tunnelmaan leikkimällä viidakon lintuja sekä muita eläimiä musiikin tahtiin.

3. Satu alkaa: Papukaijalaumaan on syntynyt erivärinen poikanen. 

4. Äänimaisema: Suljetaan yhdessä silmät ja aletaan  tuottaa viidakon ääniä. Lapsilla on mahdollisuus myös vain kuunnella.

5. Satu jatkuu: Myös seepralaumaan syntyy erivärinen jäsen. Poikaset ajetaan pois laumoistaan. 

6. Seuraa johtajaa tai Surulliset seeprat: Saimme valita jommankumman leikin. Ensimmäisessä nostatettiin ryhmähenkeä, ja toisessa yritettiin eläytyä musiikin avulla eläinten tunnetilaan. 

7. Satu jatkuu: Eläimet yrittävät maalata itsentä, jotta voisivat palata omiensa luo. 

8. Maalaustanssi: Herätellään lasten mielikuvitusta ja maalataan itsemme eri värein "taikamaaleilla". 

9. Satu jatkuu: Alkaa sataa...

10. Sadetanssi: Rummutetaan sateen ääntä ja leijutaan pilvinä. 

11. Satu jatkuu: Eläimet vaihtavat toistensa laumoihin.

12. Kuka puuttuu -leikki: Peitetään lapsi kerrallaan viltillä ja muut yrittävät arvata, kuka siellä on. 

13. Satu loppuu: Eläinten perheille tulee ikävä, ja poikaset saavat palata laumoihinsa. Seeprat ja papukaijat ystävystyvät ja viettävät aikaa toistensa kanssa. 

14. Loppukeskustelu ja kehukaveri: Jutellaan sadusta sekä sen teemoista. Mietitään erilaisia keinoja, miten voidaan auttaa jos joku jää yksin. Lopuksi harjoitellaan itsensä arvostamista kehumalla itseään pehmolelulle (kehukaverille). Kehukaveri jää päiväkotiin. 

                                                                                                                                                   

Taustamusiikin käyttäminen, äänimaiseman luominen ja sadeäänien harjoittelu toivat musiikkia työpajaan ja korostivat tarinan tunnetiloja ja tapahtumia. Äänimaisemaleikki oli lapsille mieluinen, teemana toimi siis tarinan tapahtumapaikka viidakko, joista lapsille saattoi tulla mieleen vaikkapa käärmeet tai leijonat. Kun kaikki sulkivat silmänsä ja alkoivat tuottaa ääntä, joka heille tuli mieleen viidakosta, muodostui upean kuuloisia äänimaisemia.                                                                                                                                                             

Kun käytimme taustamusiikkia esimerkiksi työpajan alkuleikeissä, viidakossa liikkumisessa tai lintujen matkimisessa, saimme yhdistettyä liikettä ja musiikkia yhteen ja samaan toimintaan. Liikunnallinen alkuleikki oli oiva tapa aloittaa työpaja ja saada lapset vastaanottavaisiksi toimintaa kohtaan. Näin saimme myös mahdollistettua taiteiden välistä kanssakäymistä työpajassamme ja pääsimme tarjoamaan lapsille monipuolista taidekasvatusta (Kivelä-Taskinen Setälä 2006 8, 11).     

Vaikka työpajassa toimimme päiväkodin valitseman ryhmän kanssa, eikä meillä ollut tietoa, oliko lapsilla traumoja, yksinjäämisen tai hylkäämisen kokemuksia, on kuitenkin tärkeää ymmärtää musiikin mahdollisuudet. Esimerkiksi surullisissa seeproissa tutkittiin ja opeteltiin tunteita, miltä tuntuu olla surullinen, entä kuinka toista lohduttaa, entä miltä tuntuu kun on iloinen. Olisikin ollut hyödyllistä, jos kyseiseen harjoitteeseen olisi ollut sitä varten tehty kappale, joka tukisi kulloinkin tutkittavaa ja tunnustelvataa asiaa. Näin lapset saisivat tukea tunteiden tunnistamiseen ja kokemiseen musiikista vahevmmin. Nyt harjoitteessa täytyi valita joko vain yksi taustamusiikki tai vaihtaa kappaletta kesken manuaalisesti, mikä hiukan rikkoo tunnelmaa. 


Vaikka pajoissa on varmasti vielä kehitettävää, jäi niistä paljon hyvää. Loppukeskustelut olivat rikkaita, ja lapsilla tuntui olevan hauskaa. Jokaiselle lapsiryhmälle jäi sadusta jotain mieleen. Myös jokaisella kerralla keksittiin yhdessä keinoja auttaa yksinjäänyttä. Monelle oli jo selvää, ettei ketään saa jättää yksin. Satupaja oli kuitenkin hyvä muistutus tärkeistä teemoista. 

- Suvi, Maria ja Annika

Lähteet:

Raimo Ahonen, Marja Hongisto- Åberg, Leena Mäkinen, Pienet musikantit, Hellas 1984 (Jyväskylä) 3

Elina Kivelä-Taskinen, Harri Setälä. Rytmikylpy. 2006. Kultanuotti (Helsinki). 8, 11

Yhteiset lapsemme ry. Ole rohkea ja reilu-työpajat lapsille ja nuorille. N.d. Accessed 25.2.2017.  http://www.yhteisetlapsemme.fi/toiminta/olerohkeajareilu/